Metallinilmaisinharrastus on viime vuosina kasvattanut suosiotaan Suomessa. Parhaimmillaan harrastuksen ansiosta paljastuu uusia merkittäviä arkeologisia kohteita, kuten Iin Pirttitörmä, Illinsaaren Suutarinniemi ja Janakkalan ristiretkiaikainen miekkamies. Pahimmillaan tietämättömät harrastajat saavat aikaan suurta tuhoa. Harrastajien valveutuneisuus on siten erittäin tärkeää, ja suurin osa harrastajista haluaakin olla avuksi tutkimukselle.
Haastattelin Pirttitörmän ensimmäiset löydöt tehnyttä Vesa Ruotsalaista. Iiläinen Ruotsalainen hankki metallinilmaisimensa vuonna 2010 ja on siitä lähtien käynyt joka kesä useana iltana viikossa tutkimassa paikallisia metsiä. Innokkaana historianharrastajana Ruotsalainen sanoo, että ei kyllästy vaikka samoja löytöjä tulee vastaan viikoittain: ”Jännitys on tässä harrastuksessa koko ajan läsnä. Joskus se laimenee 50 löydetyn pullonkorkin ja hevosenkenkänaulan jälkeen, mutta saapuu hetkessä uudelleen kun jotain vanhempaa esinettä sattuu kelan alle.”
Metallinetsin Torniossa. Kuva: V. Ruotsalainen
Pirttitörmän kaivauksissa keskitytään rautakautiseen kohteeseen. Kaivaukset ovat tärkeät, sillä Pohjois-Suomessa ei ole tähän mennessä löytynyt kiistattomia todisteita pysyvästä asutuksesta. Viimevuotiset kaivaukset Suutarinniemellä ovat kuitenkin askel eteenpäin, sillä kaivauksilla löytyneet lapsihautaukset saattavat olla merkki pysyvästä asutuksesta. Pirttitörmän alue saattaa myös olla toinen rautakautinen kohde, mutta asian todistamiseksi arkeologit tarvitsevat radiohiiliajoituksen. Myös Vesa Ruotsalaista kiinnostaa erityisesti rautakausi: ”Rautakausi on sellaista aikaa täällä Suomessa ja varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla, josta ei kirjoitettua historiaa juurikaan löydy. Jokainen uusi esine ja hauta tuovat yhä enemmän esille sen seikan, että myös täällä pohjoisessa on asuttu, eletty ja kuoltu rautakaudella. Hienot koristeelliset miekat ja muut aseet, upeat korut ja vaatteet kertovat sivistyksestä, eivätkä tue ’metsäläisyyden’ mainetta.”
Ruotsalainen ei kuitenkaan harhaile metsissä ilman suuntaa. Hän kertoo tutkivansa historiallisia karttoja ja historiankirjoja aluetta valitessaan. Pirttitörmälle hän löysi rannan muodon ja korkeuskäyrien perusteella. Hän sanoo löytävänsä jotain merkittävää lähes joka toiselta reissultaan. Edes yleisimmät löydöt, kuten alumiiniset kierrekorkit, eivät hillitse uteliaisuutta: ”Kiinnostava löytö voi olla vaikka natsiajan kolikko, 1800-luvun avain, 1600-luvun kupariäyri tai vain metallinkappale, jonka tarkoitusperää ei vielä tiedä.” Pirttitörmän löytöhetken hän muistaa elävästi: ”Loistava fiilis kumpusi rinnasta voitonriemuisena huutona synkkään metsään, mutta saan yleensä jonkin verran hillittyä itseäni, etteivät myöhäiset koiranulkoiluttajat säikähdä metelöintiä. Siispä tuuletin hillitysti yksikseen. Tiesin jo paikan päällä, että nyt onnisti.”
Pirttitörmältä löytynyt linturiipus. Kuva: V. Ruotsalainen
Yli sata vuotta vanhat esineet pitää ilmoittaa Museovirastolle ja ne kuuluvat valtiolle. Muinaismuistolain mukaisesti Ruotsalainen ilmoitti Pirttitörmän ja Suutarinniemen löydöistään viranomaisille. Ruotsalaisen mukaan on jokaisen metallinilmaisinharrastajan vastuulla noudattaa lakia, sillä siten myös historian ja arkeologian tutkimus saa uutta tietoa. Löytäjän vastuulla on myös merkitä ylös löydön tarkka sijainti, sillä ilman löytöyhteyttä jokainen maasta nostettu esine on tieteellisesti arvoton. Muinaisjäännösten ryöstelyn hän tuomitsee jyrkästi: ”Muinaiskohteet ovat aina vetäneet puoleensa ryöstelijöitä. Nykyään heillä valitettavasti on mukana myös metallinilmaisimet. Ryöstely tahraa koko metallinetsijäkunnan maineen.”
Alan ammattilaisten ja harrastajien yhteistyö olisi Ruotsalaisen mielestä hedelmällistä. Hänen mukaansa suuri vapaaehtoisten harrastajajoukko olisi valmis osallistumaan laajojen alueiden skannaamisen metallinilmaisimilla. Espoon kaupunginmuseo järjesti tänä keväänä ensimmäisen yhteispiipin metallinilmaisinharrastajien ja arkeologien kanssa Talomuseo Glimsin viereisellä pellolla. Kyseiselle pellolle ollaan rakentamassa kotieläinpihaa, joten alue oli tarpeellista tutkia ennen sen tuhoutumista. Projektin vetäjä, museolehtori/arkeologi Anna Wessmanin mukaan yhteistyö oli todella onnistunut, mutta vastaavien tapahtumien järjestäminen vaatii museolta paljon resursseja.
Ruotsalainen kehottaa kaikkia Suomen, ja erityisesti Pohjois-Pohjanmaan historiasta kiinnostuneita osallistumaan joukkorahoituskampanjaan, jotta tärkeälle kohteelle saataisiin ajoitus. Arkeologisen perustutkimuksen rahoituksen puute saa hänet pudistelemaan päätään: ”Mikä on kansakunta, jota ei oma historia kiinnosta? En vain ymmärrä tätä, että valtion tai kunnan kassasta ei löydy muutamaa tuhatta näin hienolle asialle. Järjenvastaista!”
Tulevia uusia harrastajia Ruotsalainen kehottaa pitämään lain mielessä ja unohtamaan haaveet rikastumisesta: ”Tämä on turhauttavaa hommaa. Älä osta etsintä, jos haluat löytää aarteita. Ei niitä ole Suomessa. Maan alta voi roskan seasta löytää historiaa. Jos historia ei kiinnosta, älä tongi maata – siitä jää vain rumat jäljet. Rahallisesti arvoton, huonokuntoinen, pronssinen koru vuodelta 900 jKr. takanreunuksella koristeena on rikos suomalaisuutta vastaan, sillä sen historia, löytöpaikka, tyyli, alkuperä ja kaikki muu on arvokasta tietoa tutkijoille ja Suomen kansalle.”
Ruotsalaisen mukaan jokaisen metallinilmaisinharrastajan on syytä noudattaa oheista muistilistaa:
- Älä mene toisten pihoille tai pelloille ilman lupaa.
- Älä mene karttoihin merkityille muinaismuistoille.
- Peitä kaivamasi kuopat ja vie kaivamasi romut mukanasi.
- Älä tuota vahinkoa puuntaimille tai juurille.
- Jos löydät oletettavasti yli 100v. vanhan esineen, on siitä ilmoitettava Museovirastolle. Heillä on oikeus lunastaa se kokoelmiinsa.
- Jos löydät uudenkarhean kultasormuksen tai muun arvokkaamman esineen, siitä on ilmoitettava poliisille (Löytötavaralaki).
- Toimi avoimesti museon, viranomaisten ja ihmisten kanssa.
Pirttitörmän kaivaukset alkavat ensi viikolla!
Iin Pirttitörmä 